Winter Folk -kurssi 29.–30.11.2024

WinterFolk 2024

WinterFolk-viikonloppukurssi järjestettiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman ja Käpylän musiikkiopiston välisenä yhteistyönä 29.–30.11.2024. Viikonloppukurssi toimi alustana Kansanmusiikkipedagogiikan perusteet -kurssin opiskelijoiden ryhmäopetusharjoittelulle, jota ohjasivat Sibelius-Akatemiasta Hanna Ryynänen ja Käpylän musiikkiopistosta Maija Karhinen-Ilo. Suurin osa WinterFolkin opettajaopiskelijoista oli kansanmusiikin koulutusohjelman toisen vuosikurssin opiskelijoita.

Intensiivisen viikonloppukurssin ohjelmaan sisältyi erilaisia työpajoja niin pienryhmissä kuin miltei kolmenkymmenen hengen kurssiporukalla yhteisesti työskennellen. Opetuskielinä olivat suomi ja ruotsi. Seuraavissa teksteissä kurssin opettajaopiskelijat kuvaavat pitämiensä työpajojen keskeisiä teemoja sekä kurssin aikana tekemiään oivalluksia.

Workshop i finlandssvensk folkmusik

Aurora Fustinoni & Janeta Österberg

Under helgens kurs höll vi en workshop i finlandssvensk folkmusik. Låten som vi lärde ut var en slutmarsch efter Erik Backman från Björkö (Replot). Erik Backman var en av Replots skickligaste spelmän och han spelade på så gott som alla bröllop i byn och även på fastlandet. Slutmarschen är en av de finaste melodierna som finns insamlade efter honom. Den spelades traditionellt på bröllop för att signalera åt gästerna att det var dags att bege sig hemåt.

Utöver den finlandssvenska folkmusiktraditionen ville vi fokusera på samspel och erbjuda deltagarna en gemensam musikalisk upplevelse, där man är medveten om de andra i rummet och kan reagera på musikaliska impulser tillsammans. Den inriktningen var speciellt närvarande i workshoppens uppvärmning och i övningar på slutet, med melodin som verktyg. Vi övade på att reagera på musikaliska impulser och att följa volymförändringar hos den som drog, samt att anpassa sitt eget spelande efter det. Målsättningen var att förmedla en känsla av gemensamt spelande och skapa en gemensam närvaro i rummet.

Workshoppen var väldigt givande för oss. Den gav oss en utmärkt möjlighet att utveckla våra pedagogiska färdigheter. Vi fick också möjligheten att observera andras workshoppar och olika folkmusikpedagogiska metoder och verktyg. I vår undervisning var låtutlärning på gehör, samspelsbaserad pedagogik, arkivbaserat arbete och vidareföring av traditioner. Största delen av de fenomenen var också synliga i vår workshop.

I sin helhet var helgen en rolig, men framför allt lärorik, upplevelse. Det var fint att se kursdeltagarnas iver och intresse för folkmusik och de var väldigt modiga på att pröva saker. Deras glädje skapade en avslappnad undervisningsmiljö också för oss studerande, där man kunde lyckas, men också misslyckas i ett tryggt sällskap.

En betydande insikt som helgen bjöd på var att den viktigaste saken i pedagogiken inte är slutresultatet, utan resan dit: man blir aldrig färdig som pedagog. Pedagogik och lärandeyrket är ett evighetsprojekt där man hela tiden måste vara redo att utveckla sina kunskaper, reflektera över sina egna metoder och framför allt njuta av de fina stunder och stora och små framsteg med eleverna!

Hippula hippan -sottiisilaulupaja

Laura Reunanen

Olen neljännen vuoden kansanlauluopiskelija, ja erikoistun uudempaan kansanlauluun ja tutkimukseen. Minulla on vahva flamencolaulutausta ja rakastan kaikenlaista tanssille laulamista. Siksi tiesin heti, että WinterFolkissa haluaisin vetää laulutyöpajan joka keskittyisi tanssilaulun rytmiikkaan ja erityisesti “groovaavan” takapotkun hahmottamiseen eri pulsseissa. Valitsin tanssilajiksi sottiisin ja lauluksi hauskan Hippula hippan -rekilaulun, jonka toistuvassa lorussa erilaiset takapotkut kuuluivat hyvin. Halusin yhdistää työpajaan myös kuuntelua ja havainnointia, mitä varten valitsin kaksi Vihtori Grönroosin lyhyttä arkistoäänitettä 1950-luvulta.

Sottiisilaulutyöpaja aloitettiin lämmittelyllä, jonka tarkoitus oli saada takapotkun ajatus kehoon. Jalat pitivät yllä leppoisaa kävelytempoa, jonka päälle harjoiteltiin takapotkuja kolmeen eri pulssiin: keskitempoon, hitaaseen ja nopeaan. Takapotkut hahmotettiin ensin kuuntelemalla, sitten yhdessä vokalisoimalla (“unn-tsih”), joidenkin ryhmien kanssa myös sormia napsuttamalla tai taputtamalla. Takapotkuja etsittiin myös lauluun liittyvän lorun avulla (“hippula-hippan-hippan-pila-pila”).

Seuraavaksi tutustuttiin opeteltavaan kappaleeseen arkistoäänitteiden kautta: Kerroin hiukan melodiasta, sen eri sanoitusvariaatioista ja levinneisyydestä. Kuuntelimme osallistujien kanssa useaan kertaan kahta eri arkistoäänitettä samasta melodiasta. Äänitteet saivat aikaan vilkasta keskustelua kaikissa ryhmissä: parin kuuntelukerran jälkeen nauhalta alkoi erottua äänenkäyttöön, murteeseen, variaatioihin ja esitystilanteeseen liittyviä piirteitä. Huomasin, että kaikissa ryhmissä oli paljon kollektiivista tietoa, ja opin osallistujilta paljon kuuntelemisen tavoista. Ainakin yhdellä kuuntelukerralla kiinnitettiin huomiota myös takapotkuun laulussa ja kokeiltiin seurata sitä kehollisesti.

Kun melodia oli tullut kuuntelemalla hiukan tutuksi, opetin siitä oman versioni kuulonvaraisesti. Käytin vain yhtä rekilaulusäkeistöä ja koitin tukea melodian oppimista suurpiirteisellä viittelöinnillä (jonka osallistujat kokivat hyvin hyödylliseksi). Kun laulu oli melko hyvin hallussa, alettiin kokeilla sitä erilaisiin pulsseihin ja etsiä lämmittelyssä löytynyttä takapotkun ajatusta myös lauluun. Kurssin jälkeen osallistujille lähetettiin minun laulamani “arkistoäänite” kappaleesta. Tähän lisäsin myös toisen rekilaulusäkeistön, johon lauloin hiukan erilaisen variaation melodiasta.

Työpajaviikonlopun yhteisessä päätöksessä – johon kaikki ryhmät osallistuivat – kuunneltiin arkistoäänitteet vielä kerran, muisteltiin melodia ja päästiin laulamaan myös tanssille, kun kaksi paria ilmoittautui vapaaehtoisiksi ringin keskelle sottiisia ja jenkkaa tunnustelemaan. Koko ryhmällä kokeiltiin paria eri tempoa ja kuulosteltiin niiden eroja ja tanssittavuutta. Lähes kolmenkymmenen hengen porukka tamppasi uljaasti lattiaa ja lauloi tanssille niin komeasti, että Käpylän hiidenkirnu syveni varmaan sentin verran!

WinterFolk-viikonlopun aikana oivalsin ainakin kollektiivisen kuuntelun merkityksen ja huomasin, että minulle kansanmusiikki on parhaimmillaan silloin kun kaikki voivat osallistua siihen.

Sovitustyöpaja

Kerttu Luotamo & Siiri Ylivaara

Työpajassamme käsiteltiin sovittamista ja tutustuttiin siihen liittyviin työskentelytapoihin, kuten eri sovituselementtiyhdistelmien kokeilemiseen.

Alkulämmittelyssä tutustutimme oppilaat työpajassa käsiteltävän kappaleen rytmiikkaan. Käytimme opetuskeinona osallistavaa praktiikkaa. Alussa näytimme rytmisen kuvion, jota oppilaat saivat toistaa. Kuviossa astuttiin eteen, keskelle ja taakse ringissä. Oppilaiden opittua tämän, lauloimme heille työpajassa käsiteltävän laulun ensimmäisen säkeistön. Tämän jälkeen opetimme kappaleen lyhyemmissä pätkissä askeltaen edelleen aluksi opeteltua kuviota. Kun ensimmäinen säkeistö oli hallussa, siirryimme piiriin, joka suljettiin kynkkäotteella kasvot piirin sisäänpäin. Piirissä askelsimme sivuttain vahvoille iskuille edestakaisin samalla, kun lauloimme kappaletta yhdessä.

Olimme listanneet nuottipaperille työpajassa käytettävät sovituselementit kappaleeseen Kirjoitinpa erokirjeen. Nuotissa oli esillä melodia, sanat, soinnut aukikirjoitettuna, stemma ja riffi. Soitimme ensin erikseen jokaisen sovituselementin läpi niiden ryhmien kanssa, jotka pystyivät etenemään työskentelyssä nopeammin. Mikäli ryhmän jäsenet tarvitsivat enemmän aikaa, pureuduimme tarkemmin vain yhteen elementtiin ja sen tutkimiseen ja tarkasteluun. Sovituselementtien läpikäynnin jälkeen rupesimme kokeilemaan sovituselementtien yhdistelemistä. Tällä nostimme esille sovituselementtien vaikutukset ja mahdollisuudet. Olimme jo päättäneet ennen opetushetkeä, mitä elementtejä kussakin työpajassa kokeillaan.

Kurssiviikonlopun aikana nousi esiin ajatuksia muun muassa seuraavista asioista: Koska työpajamme käsitteli isoa ja laajaa asiaa, meidän täytyi päättää, mitä asioita käsittelemme 45 minuutin aikana. Tämä korosti päätöksenteon merkitystä ja sitä, että opetuksessa täytyy edetä sen mukaan, mitä eritasoisissa ryhmissä ehditään ja pystytään. Tilanteisiin valmistautuminen ja tilanteiden hyväksyminen auttoi tässä huomattavasti. Yhden ryhmän kanssa ehdimme käydä kaikki tuomamme elementit läpi ja testata eri yhdistelmiä, toisen ryhmän kanssa hieman vähemmän ja yhden ryhmän kanssa pureuduimme melodian ja borduunan soittamiseen. Yhteisopettajuudessa tarvitsee yllättävän paljon aikaa valmisteluun ja opetustilanteessa huomiota yhteiseen opettajuuteen. Oppilaiden huomioinnin lisäksi täytyy myös ottaa huomioon toinen opettaja. Ei voi olla itse koko ajan äänessä, muttei myöskään hiljaa omissa maailmoissaan.

Rekilaulutyöpaja

Vellamo Kyhälä & Emmi Rajala

Työpajamme ydinteema oli tutustuminen rekilauluun ja stemmoissa laulamiseen. Työpajassamme opettelimme erään rekilaulun, johon olimme ottaneet melodian Kauhavalta ja yhdistäneet Koivistolta kerätyt sanat. Harjoittelimme vuorolaulua, borduunan laulamista melodian alle, sekä stemman laulamista. Pohdimme rekilaulun mittaa, mikä rekilauluissa on olennaista ja mitä tulee ottaa huomioon omia rekilaulusäkeistöjä tehdessä.

WinterFolk-kurssiviikonlopun aikana tapahtui paljon korvakuulolta oppimista, tanssilajeille tyypillisen rytmiikan opettelua, perinteen välittämistä, arkistonauhojen kuuntelemista ja yhteismusisointia laulaen ja soittaen.

Kansanmusiikin opettaminen on mukavaa ja hauskaa! Oppilaslähtöinen opettaminen vaatii paljon joustavuutta ja mukautumiskykyä muun muassa ryhmän musiikillisen taustan ja instrumenttien mukaan. Yllätyimme iloisesti oppilaiden heittäytymiskyvystä ja rohkeudesta uusien asioiden äärellä. Pohdimme, että ehkäpä Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinja oppimisympäristönä tukee turvallista ilmapiiriä, jossa on helppo kokeilla uusia asioita pelottomasti.